Mitä vikaa on saippuasarjoissa?Siis jos ei lasketa niin hidasta juonen(onko sitä?) etenemistä että blondikin pysyy tapahtumista kärryillä,eikä sitä todella raivostuttavaa "silmänäyttelemistä"...siis kun joka toinen kohtaus loppuu ylidramatisoituun pitkittyneeseen mulkaisuun.

Saippuasarjoissa kaikki naivat kaikkia ja kaikki ovat loppujen lopuksi sukua toisilleen.Tämä kuvio tuntuu olevan lähtöisin ihan todellisesta elämästä,ainakin jos hiukkasen katsoo ympärilleen ja miettii toisten suhdesotkuja tai suhteettomuussotkuja.

Naapurini on malliesimerkki arkipäivän kauniista ja rohkeista.Päälisin puolin hän näyttää ihan tavalliselta,siistiltä pikkulapsen yh-äidiltä jonka vanhemmat lapset asuvat hänen luonaan vain viikonloppuisin.Kuitenkin hänellä tulee takuulla olemaan kova paikka selvittää sukulaisuussuhteita lastensa tuleville kumppaneille...lapsia hän on saanut kahden eri miehen kanssa ja miehet ovat keskenään veljeksiä.Näinollen naisen lapset ovat sekä sisaruksia että serkkuja keskenään.Eikö olekin sairasta?No,tekevälle sattuu!

Jos joku todella on sitä mieltä että saippuasarjojen juonet ovat täysin fiktiivisiä ja järjenvastaisia niin seuratkaapa hetken aikaa lähimmäisiänne.

Väittäisin että moni pystyy kirjoittamaan jaksoja tavallisiin saippiksiin ihan mutu-tuntumalla vähän mielikuvitusta käyttäen.Lasten piirroselokuvat taas ovat toinen juttu.Piirrosklassikoita on takuulla kirjoitettu hillittömässä pöllyssä!

Katsokaa muutama leffa ja todetkaa itse.